1»Silloin», sanoo Herra, »kaivetaan haudoista Juudan kuninkaiden ja päämiesten luut, pappien, profeettojen ja Jerusalemin asukkaiden luut. 2Ne levitellään auringon, kuun ja kaikkien taivaan tähtien alle, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, joilta kysyivät neuvoa ja joita he rukoilivat. Heidän luitaan ei enää koota hautoihin, vaan ne jäävät hajalleen maatumaan. 3Kaikki, jotka silloin ovat jäljellä tästä pahasta sukupolvesta, minä karkotan pois maasta. Ja minne ikinä he joutuvatkin, heidän mielestään kuolema on elämää parempi.»
Herran laki on väärennetty
4– Puhu heille:
Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse?
Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
5Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä,
miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa
eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
6Minä olen kuunnellut heitä tarkoin –
eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: »Mitä minä olenkaan tehnyt!»
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään
niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
7Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa,
kyyhkyset ja pääskyset
osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää,
mitä Herra on sille säätänyt.
8Kuinka te voitte väittää: »Me olemme viisaita,
meillä on Herran laki.»
Totisesti, lainopettajien kynä
on väärentänyt Herran lain!
9Onnettomasti käy noille viisaille,
he joutuvat ymmälle ja heidät vangitaan.
He ovat hylänneet Herran sanan –
mitä viisautta heillä muka olisi!
10Niinpä minä annan heidän vaimonsa vieraille
ja heidän peltonsa valloittajille.
He kaikki, pienimmästä suurimpaan,
hankkivat väärää voittoa.
Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.
11Huolettomasti he parantelevat
minun kansani vammoja.
He sanovat: »Nyt on rauha, kaikki hyvin!»
vaikka rauhaa ei ole.
12Heille käy onnettomasti,
koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja
mutta eivät suostu edes häpeämään –
häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin.
He kaatuvat kaatuneitten joukkoon,
heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä,
sanoo Herra.
Valitus Jerusalemin tähden
13– Minä korjaan pois heidät kaikki
kuin rypäleet köynnöksestä, sanoo Herra.
Silloin viiniköynnökseen ei jää enää rypäleitä
eikä viikunapuuhun viikunoita,
lehdetkin ovat lakastuneet.
Minä annan vihollisen vyöryä tämän kansan yli.
14»Miksi me emme tee mitään, istumme vain?
Kaikki koolle!
Menkäämme linnoitettuihin kaupunkeihin
ja tuhoutukaamme mieluummin siellä!
Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa meidät,
juottaa meille myrkyllistä vettä,
koska olemme tehneet syntiä Herraa vastaan.
15Me toivoimme rauhaa,
mutta mitään hyvää ei tullut.
Me odotimme, että parantuisimme haavoistamme,
mutta meille koittikin kauhun aika.
16Danista kantautuu pelottavia ääniä,
vihollisten ratsut korskuvat.
Koko maa vapisee, kun heidän oriinsa hirnuvat.
He tulevat ja hävittävät maan, syövät sen sadon,
tuhoavat kaupungin ja sen asukkaat.»
17– Katsokaa! Minä lähetän teidän kimppuunne
käärmeitä, myrkkykäärmeitä.
Niihin eivät loitsut tehoa,
vaan ne purevat teitä, sanoo Herra.
18– Murhe murtaa minut,
sydämeni on sairas.
19Kaikkialta maasta
kuuluu kansani, oman tyttäreni, huuto:
»Eikö Herra ole enää Siionissa,
eikö sen kuningas ole enää siellä?»
Herra vastaa:
– Miksi he ovat vihoittaneet minut patsailla,
vierailla, olemattomilla jumalilla?
20»Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt,
mutta me emme ole saaneet apua!»
21Kansani, oma tyttäreni, on murtunut,
se isku on murtanut minutkin.
Minä pukeudun suruvaatteeseen,
toivottomuus on vallannut mieleni.
22Eikö edes Gileadissa ole balsamia,
eikö sieltäkään löydy parantajaa?
Minkä vuoksi kansani haavat
eivät vieläkään arpeudu?
23Kunpa minun pääni olisi kaivo
ja silmäni kyynelten lähde,
niin itkisin päivät ja yöt
rakkaan kansani kaatuneita!