Mattatia ja hänen poikansa
Tuohon aikaan nousi esiin Mattatia, Johananin poika ja Simeonin pojanpoika, joka oli Jehojaribin sukuun kuuluva pappi. Hän oli kotoisin Jerusalemista, mutta oli sittemmin asettunut Modeiniin. Hänellä oli viisi poikaa: Johanan, lisänimeltään Gaddi, Simon, lisänimeltään Thassi, Juudas, lisänimeltään Makkabilainen, Eleasar, lisänimeltään Avaran, ja Jonatan, lisänimeltään Apfus.
Kun Mattatia näki, kuinka jumalattomat riehuivat Juudeassa ja Jerusalemissa, hän sanoi:
– Voi minua! Miksi synnyin näkemään,
kuinka kansani tuhotaan ja pyhä kaupunki turmellaan!
Voimattomina siellä katseltiin,
kun kaupunki luovutettiin vihollisille
ja sen pyhäkkö annettiin muukalaisten käsiin.
Temppeli on nyt kuin häväisty mies,
sen aarteet on viety ryöstösaaliina pois.
Pikkulapset on surmattu kaduille,
vihollisen miekka on kaatanut nuoret miehet.
Onko kansaa, joka ei olisi tullut
ottamaan osaansa tästä valtakunnasta,
ryöstämään maatamme muiden mukana?
Kuin nainen, jolta on riistetty korut,
on meidän kaupunkimme,
kuin vapaa nainen, josta on tullut orjatar.
Autiona on meidän temppelimme,
kunniamme ja kaunistuksemme,
vieraat kansat ovat sen häväisseet.
Miksi enää eläisimme?
Mattatia ja hänen poikansa repäisivät vaatteensa, pukivat ylleen säkkivaatteen ja surivat katkerasti.
Mattatia kieltäytyy uhraamasta
Kuninkaan virkamiehet, joiden tehtävänä oli pakottaa kansa luopumaan Jumalasta, tulivat myös Modeinin kaupunkiin ja vaativat sen asukkaita uhraamaan vieraille jumalille. Heidän luokseen kerääntyi paljon israelilaisia, ja myös Mattatia ja hänen poikansa joutuivat menemään paikalle. Kuninkaan miehet kääntyivät Mattatian puoleen ja sanoivat: »Sinä olet tässä kaupungissa arvossapidetty johtaja ja vaikutusvaltainen mies, ja poikasi ja sukusi ovat sinun tukenasi. Näytä nyt esimerkkiä ja tee niin kuin kuningas käskykirjeessään määrää. Niin ovat kaikki muutkin kansat tehneet, myös Juudean miehet ja ne, jotka ovat jääneet Jerusalemiin. Pääset poikinesi kuninkaan ystävien joukkoon, ja saatte kunnianosoituksena kultaa ja hopeaa ja paljon muita lahjoja.»
Mutta Mattatia vastasi kuuluvalla äänellä: »Vaikka kaikki valtakunnan kansat ovat totelleet kuningasta, luopuneet isiensä uskosta ja ryhtyneet noudattamaan kuninkaan käskyjä, minä, minun poikani ja sukuni pysymme uskollisina isiemme liitolle. Ikipäivänä me emme hylkää Jumalan lakia ja sen käskyjä. Me emme alistu kuninkaan määräyksiin, emme poikkea uskostamme oikealle emmekä vasemmalle.»
Mattatia oli tuskin saanut sanotuksi tämän, kun jo eräs juutalaismies astui kaikkien nähden esiin uhratakseen Modeinin alttarilla kuninkaan määräyksen mukaisesti. Tämän nähdessään Mattatia kiivastui niin, että tärisi sydänjuuriaan myöten. Täynnä pyhää vihaa hän ryntäsi alttarille ja tappoi miehen. Siinä samassa hän tappoi myös kuninkaan virkamiehen, jonka oli määrä pakottaa heidät uhraamaan, ja hajotti alttarin. Pyhä kiivaus ajoi hänet puolustamaan lakia, ja hän teki niin kuin Pinehas oli tehnyt Simrille, Salun pojalle.
Suureen ääneen Mattatia sitten huusi koko kaupungin kuullen: »Seuratkaa minua! Minä kutsun mukaani kaikki, jotka kiivaasti puolustavat pyhää lakia ja ovat uskollisia liitollemme!» Hän pakeni poikiensa kanssa vuorille, ja he jättivät kaiken omaisuutensa kaupunkiin.
Sapatinpäivän verilöyly
Monet, joille oikeus ja vanhurskaus olivat kalliit, lähtivät silloin autiomaahan asettuakseen sinne. He olivat kokeneet kovia näinä vaikeina aikoina, ja niin he lähtivät pakoon lapsineen, vaimoineen ja karjoineen. Kuninkaan virkamiehet ja Daavidin kaupunkiin Jerusalemiin sijoitettu varusväki saivat tiedon, että kuninkaan käskyä vastaan kapinoivia ihmisiä oli paennut autiomaan kätköihin. Suuri joukko sotilaita lähti kiireesti heidän peräänsä. Piileksijät löydettyään sotilaat järjestäytyivät taistelurivistöksi ja valmistautuivat hyökkäämään. Silloin oli sapatinpäivä. Sotilaat huusivat: »Jo riittää! Saatte pitää henkenne, jos tulette sieltä ja teette niin kuin kuningas on käskenyt.»
»Emme me lähde täältä», israelilaiset vastasivat. »Emme me kuninkaan käskyn takia rupea rikkomaan sapattia.» Silloin sotilaat kävivät hyökkäykseen. Israelilaiset eivät vastanneet siihen, eivät lingonneet yhtäkään kiveä eivätkä tukkineet luoliensa suita. »Me kuolemme puhtain sydämin», he sanoivat. »Taivas ja maa todistavat, että te tuhoatte meidät vastoin kaikkea oikeutta.» Sotilaat hyökkäsivät sapattina heidän kimppuunsa, ja he kuolivat kaikki vaimoineen, lapsineen ja karjoineen, ainakin tuhat henkeä.
»Me taistelemme»
Kun Mattatia ja hänen ystävänsä saivat tietää tästä, he surivat kuolleita syvästi ja sanoivat toisilleen: »Jos me kaikki teemme niin kuin nuo veljemme emmekä taistele henkemme ja lakiemme puolesta pakanoita vastaan, he pian hävittävät meidät maan päältä.» Tuona päivänä he tekivät lujan päätöksen: »Jos joku hyökkää meitä vastaan, me taistelemme, vaikka olisi sapatinpäivä. Me emme suostu kuolemaan samalla tavoin kuin veljemme kuolivat piilopaikoissaan.»
Heidän luokseen kerääntyi joukko hasideja, urheita Israelin miehiä, jotka kaikki olivat valmiit puolustamaan lakia. Kaikki muutkin, jotka pakenivat vainoa, liittyivät tukemaan heitä. Saatuaan sotajoukon kokoon he iskivät synnintekijöihin ja luopioihin kaikella raivollaan. Jäljelle jääneet pakenivat turvaan vierasmaalaisten luo.
Mattatia kulki kannattajineen ympäri maata, ja he hajottivat väärät alttarit ja ympärileikkasivat väkisin kaikki Israelin alueelta löytämänsä ympärileikkaamattomat poikalapset. He ajoivat pakosalle röyhkeät vihollisensa, ja mitä tekivätkin, he menestyivät. He pelastivat Jumalan lain pakanoiden ja kuninkaiden käsistä eivätkä antaneet jumalattomien päästä voitolle.
Mattatian jäähyväissanat
Kuoleman lähestyessä Mattatia puhui pojilleen näin:
– Nyt ovat vallassa röyhkeys ja kovuus,
nyt on kuohunnan ja kiihkeän vihan aika.
Poikani, taistelkaa kiivaasti lain puolesta,
antakaa henkenne isiemme liiton tähden.
Muistakaa niitä tekoja,
joita isämme aikoinaan tekivät,
ja hankkikaa tekin itsellenne
suuri kunnia ja kuihtumaton maine.
Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Joosef noudatti ahdingossaan Jumalan lakia,
ja hänestä tuli Egyptin valtias.
Esi-isäämme Pinehasia ajoi pyhä kiivaus,
ja hän sai lupauksen ikuisesta pappeudesta.
Joosua täytti saamansa käskyn,
ja hänestä tuli Israelin tuomari.
Kaleb todisti rohkeasti kansan edessä
ja sai maasta itselleen perintöosan.
Daavid oli hurskas ja peri valtaistuimen,
kuninkuuden, joka kestää ajasta aikaan.
Elia puolusti kiivaasti Jumalan lakia,
ja hänet otettiin taivaaseen.
Hananja, Asarja ja Misael uskoivat,
eivätkä liekit surmanneet heitä.
Daniel oli puhdassydäminen,
ja hän pelastui leijonien kidasta.
Nähkää siis: ne, jotka panevat toivonsa Herraan,
pysyvät lujina ja voitokkaina.
Näin käy polvesta polveen.
Älkää pelätkö synnintekijän puheita,
sillä hänen loistostaan ja kunniastaan
tulee tunkion täytettä ja matojen ruokaa.
Tänään hän on valtansa kukkuloilla,
huomenna häntä ei enää ole,
sillä hän on palannut maan tomuun
ja hänen aikeensa ovat rauenneet tyhjiin.
Olkaa urheita, poikani,
ja puolustakaa lujasti lakia,
sillä laki teidät vie kunniaan.
»Simon, teidän veljenne, on neuvokas mies, niin kuin hyvin tiedän. Kuunnelkaa aina häntä; hän on oleva teidän isänne. Juudas Makkabilainen taas on nuoresta pitäen ollut verraton soturi. Hänestä tulee teidän joukkojenne päällikkö, hän johtaa sotaanne pakanoita vastaan. Kootkaa mukaanne kaikki, jotka noudattavat lakia, ja kostakaa kansanne puolesta. Maksakaa pakanoille heidän ansionsa mukaan ja totelkaa lain määräyksiä.»
Sitten Mattatia siunasi poikansa, ja hänet otettiin isiensä luo. Hän kuoli vuonna 146. Hänet haudattiin Modeiniin isiensä hautaan, ja koko Israel piti hänelle suuret valittajaiset.
