Joosua
Joosua, Nunin poika, oli urhea soturi
ja Mooseksen seuraaja profeetanvirassa.
Niin kuin nimi kertoo, hänestä tuli
Herran valittujen suuri vapauttaja.
Hän kosti vihollisille, jotka hyökkäsivät heitä vastaan,
ja jakoi Israelin kansalle sen perintömaan.
Kuinka mahtava hän olikaan kohottaessaan kätensä
ja ojentaessaan miekkansa kohti kaupunkeja!
Kuka ennen häntä oli yhtä väkevä,
sillä hän kävi Herran sotaa!
Eikö hänen käskystään aurinko seisahtunut,
eikö yhdestä päivästä tullut kaksi?
Hän huusi avuksi Korkeinta, Valtiasta,
kun viholliset joka puolelta ahdistivat häntä,
ja voimallinen Herra kuuli häntä
ja sinkosi alas kiven kokoisia rakeita.
Herra syöksi ne viholliskansan päälle
ja tuhosi vuoren rinteessä vastustajat,
jotta kansat tuntisivat hänen mahtinsa
ja tietäisivät sotivansa Herraa vastaan.
Mutta Joosua seurasi uskollisesti Valtiasta.
Kaleb
Jo Mooseksen aikana Joosua osoitti luotettavuutensa,
kun hän yhdessä Kalebin, Jefunnen pojan, kanssa
asettui kansaa vastaan
estääkseen sitä tekemästä syntiä
ja tehdäkseen lopun uhmakkaasta nurinasta.
Sen tähden vain he kaksi pelastuivat
koko kuudensadantuhannen soturin joukosta;
heidän tuli viedä kansa sen perintömaahan,
maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa.
Herra antoi Kalebille voimaa,
ja se voima pysyi hänessä vanhuuden päiviin saakka,
niin että hän kykeni valtaamaan maan kukkulat
ja hänen jälkeläisensä saivat sieltä perintöosansa.
Koko Israelin tuli tästä ymmärtää,
että on hyvä seurata uskollisesti Herraa.
Tuomarit
Ylistettäviä ovat myös tuomarit, jokainen heistä,
jokainen, joka ei sydämessään hairahtunut
eikä luopunut Herrasta.
Olkoon heidän muistonsa siunattu!
Versokoot heidän luunsa leposijaltaan,
eläköön kunniakkaiden miesten nimi heidän lapsissaan!
Samuel
Samuel oli Herralle rakas.
Hän oli Herran profeetta, ja hän perusti kuninkuuden
ja voiteli hallitsijoita kansalle.
Hän jakoi kansalle oikeutta Herran lain mukaan,
ja Herra piti huolta Jaakobista.
Hänen uskollisuutensa osoitti hänet aidoksi profeetaksi,
hänen sanansa todistivat, että hän oli luotettava näkijä.
Kun viholliset ahdistivat joka puolelta,
hän huusi avuksi Herraa, Valtiasta,
ja uhrasi hänelle karitsan.
Silloin Herra jylisi taivaasta,
mahtavana pauhuna kuului hänen äänensä.
Herra tuhosi Tyroksen päälliköt
ja kaikki filistealaisten päämiehet.
Kun ikuinen lepo jo odotti,
Samuel vakuutti Herran ja hänen voideltunsa edessä:
»Keneltäkään en ole ottanut rahaa,
en edes kenkäparia»,
eikä yksikään ihminen voinut syyttää häntä.
Vielä kuoltuaankin hän profetoi
ja kertoi kuninkaalle, millainen tämän loppu olisi;
hän kohotti maasta profeetan äänensä
lopettaakseen kansan laittomuudet.
