Ihmisen osa
Työ ja vaiva on luotu ihmisen osaksi,
raskas ies sälytetty Aadamin lasten harteille
siitä päivästä, jona ihminen tulee äitinsä kohdusta,
aina siihen päivään, jona hän palaa maahan,
kaikkien äidin helmaan.
Jokaista huolettaa, jokaisen sydäntä kalvaa
se, mikä kerran on edessä: kuolinpäivä.
Se, joka istuu loisteliaalla valtaistuimella,
ei eroa siitä, joka kyyhöttää tomussa ja tuhkassa,
se, joka kantaa purppuraviittaa ja kruunua,
ei eroa siitä, joka kantaa rohdinpaitaa.
Kumpikin tuntee vihaa ja kateutta, huolta ja ahdistusta,
pelkää kuolemaa, on katkera ja riitelee,
ja kun hän yöllä on levossa vuoteellaan,
uni vie hänen mielensä oudoille teille.
Vain mitättömän hetken hän saa levätä,
ja unessaankin hän kohta ponnistelee kuin päiväsaikaan,
kauhistuu sitä, minkä sielunsa silmillä näkee,
kuin sotilas, joka pakenee taistelusta.
Viime hetkellä hän herää
ja kummastelee turhaa pelkoaan.
Kaikkia luotuja ihmisistä eläimiin
ja synnintekijöitä vielä seitsenkertaisesti
seuraavat kuolema ja veriteot, riita ja miekka,
kärsimys ja nälkä, hävitys ja rutto.
Kaikki nämä on luotu jumalattomia varten;
juuri heidän vuokseen tuli vedenpaisumus.
Kaikki, mikä on maasta, palaa maahan,
mikä on vedestä, palaa mereen.
Katoavat ja kestävät arvot
Kaikki lahjukset ja vääryydet kitketään pois juurineen,
mutta rehellisyys kestää iäti.
Väärintekijän rikkaus on kuin kuivuva virta,
kuin sateeseen laantuva ukkosen jylinä.
Antelias ihminen iloitsee,
lainrikkoja joutuu perikatoon.
Jumalattoman jälkikasvu versoo niukasti;
sen saastuneet juuret ovat jyrkässä kalliossa.
Jokirantojen ja rantavesien kaislat
tempautuvat pois ennen muita ruohoja.
Mutta hyvyys on kuin siunattu puutarha
ja armeliaisuus kestää iäti.
Työ ja kunnon toimeentulo tuovat iloa elämään
mutta eivät vedä vertoja aarteen löytämiselle.
Lapset ja kaupungin rakentaminen pitävät elossa nimen,
mutta enemmän arvostetaan nuhteetonta vaimoa.
Viini ja soitto ilahduttavat sydäntä
mutta eivät vedä vertoja viisauden rakastamiselle.
Huilu ja harppu sulostuttavat laulun
mutta eivät vedä vertoja miellyttävälle puheelle.
Kauneus ja koristeellisuus viehättävät silmää
mutta eivät vedä vertoja vehreälle oraalle.
Ystävä ja toveri tulevat ajallaan avuksi
mutta eivät vedä vertoja vaimolle.
Veljet ja tukijat auttavat hädän hetkellä,
mutta paremmin sinua auttavat laupeudentekosi.
Kulta ja hopea tasoittavat tietä,
mutta enemmän arvostetaan hyvää neuvoa.
Rikkaus ja voima antavat itseluottamusta
mutta eivät vedä vertoja Herran pelolle.
Herraa pelkäävältä ei puutu mitään,
muuta apua hänen ei tarvitse etsiä.
Herran pelko on kuin siunattu paratiisi,
se suojaa hurskasta paremmin kuin maallinen maine.
Parempi kuolla kuin kerjätä
Poikani, älä elä kerjuun varassa;
parempi on kuolla kuin kerjätä.
Mies, joka tuijottaa toisten pöytään,
ei elä ihmisen arvoista elämää
vaan tahraa kurkkunsa vierailla ruoilla.
Järkevä ja hyvin kasvatettu mies kavahtaa moista.
Armopala on häpeämättömän suussa makea
mutta korventaa hänen vatsaansa kuin tuli.
