Tämä on profeetta Jeremian kirjeen jäljennös. Jeremia lähetti kirjeen niille, jotka Babylonian kuninkaan käskystä oli määrä viedä pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan, ilmoittaakseen heille, mitä Jumala oli hänelle sanonut.*
Pitkä pakkosiirtolaisuus Babyloniassa
Niiden syntien vuoksi, joilla te olette rikkoneet Jumalaa vastaan, teidät viedään Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin käskystä pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan. Kun tulette Babyloniaan, jäätte sinne vuosiksi ja vuosikymmeniksi, aina seitsemän sukupolven ajaksi, kunnes minä tuon teidät sieltä turvallisesti pois.
Babyloniassa te näette hopeisia, kultaisia ja puisia jumalia, joita miehet kantavat hartioittensa varassa ja jotka saavat pakanat pelkäämään. Pitäkää siis varanne, ettei teistäkin tule noiden vierasheimoisten kaltaisia ettekä heidän laillaan joudu pelon valtaan, kun näette ihmisten kumartavan niitä edestä ja takaa. Sanokaa mielessänne: »Sinua meidän tulee kumartaa, Valtias.» Minun enkelini on teidän kanssanne, ja hän pitää teistä huolen.
Epäjumalat ovat valhetta
Nuo jumalat on päällystetty kullalla ja hopealla, mutta ne ovat valejumalia eivätkä ne kykene puhumaan, sillä niiden kielen on puuseppä veistänyt. Niiden palvojat keräävät niille kultaa kuin helyihin mieltyneille tytöille ja tekevät siitä kruunuja jumalilleen. Ja niinkin käy, että papit varastavat omilta jumaliltaan kultaa ja hopeaa ja antavat sitä minne mielivät, jopa temppelien terassien portoille.
Nuo hopeiset, kultaiset ja puiset jumalat puetaan koreisiin vaatteisiin ihmisten tavoin, mutta vääjäämättä metalli mustuu ja puu murenee. Ne on puettu purppuravaatteeseen, mutta niiden kasvoilta on pyyhittävä pölyä, jota temppelissä kertyy paksulti niiden päälle. Tuollaisella jumalalla on sauva kuin maakunnan tuomarilla, mutta ei se pysty surmaamaan ketään, joka on tehnyt syntiä sitä vastaan. Sillä on oikeassa kädessään tikari ja sillä on kirves, mutta ei siitä ole ajamaan luotaan rosvoja eikä vihollisen sotilaita. Tästä huomaatte, etteivät ne ole jumalia; älkää siis pelätkö niitä.
Kun astia menee rikki, se ei enää kelpaa käyttöön. Samanlaisia ovat heidän jumalansa. Ne pannaan paikoilleen temppeliin, ja siellä käyvien jaloista ne saavat pölyä silmänsä täyteen. Papit vielä panevat temppelin oviin salvat ja teljet, etteivät rosvot ryöstäisi heidän jumaliaan – samalla tavoin suljetaan kuninkaan palatsin portit, kun joku on rikkonut kuningasta vastaan ja hänet on määrä teloittaa. Lamppujakin papit sytyttävät jumalilleen enemmän kuin itselleen, vaikkeivät jumalat näe niistä yhtäkään.
Nuo jumalat eivät ole temppelin kattohirttä kummempia – sanotaan jopa, että ne ovat sisältä onttoja. Maasta nousee toukkia, jotka syövät niitä ja niiden vaatteita, eivätkä ne huomaa mitään. Niiden kasvot ovat mustuneet temppelin savusta, ja niiden pään ja ruumiin yllä lentelee lepakkoja ja pääskysiä ja muita lintuja, ja kissatkin kiipeilevät niiden päällä. Tästä ymmärrätte, etteivät ne ole jumalia; älkää siis pelätkö niitä.
Noista jumalankuvista on tehty kauniita kultauksella, mutta se ei pysyisi kiiltävänä, ellei joku puhdistaisi tummuneita kohtia. Kun patsaat valettiin, ne eivät tunteneet mitään. Ne hankittiin, maksoi mitä maksoi, vaikka niissä ei ole henkeä. Ei niillä ole jalkojakaan, joten niitä kannetaan hartioilla, niin että niiden arvottomuus on kaikkien nähtävissä. Nekin, jotka näitä jumalia palvelevat, joutuvat häpeämään, koska heidän on suojeltava niitä putoamasta maahan. Kun tuollainen patsas on pantu pystyyn, se ei liiku itsestään, ja kun se painuu vinoon, se ei suoristu omin voimin. Uhrilahjatkin pannaan niiden eteen kuin vainajille, ja niiden papit käyttävät lihat omaksi hyödykseen. He myyvät niitä ja heidän vaimonsa suolaavat niitä – köyhille ja vaivaisille heiltä ei liikene mitään. Uhrilahjoihin saavat koskea myös kuukautisten tai synnytyksen saastuttamat naiset. Tästä tiedätte, että ne eivät ole jumalia; älkää siis pelätkö niitä.
Miksi kutsua niitä jumaliksi? Uhrilahjatkin nämä hopeiset, kultaiset ja puiset jumalat saavat eteensä naisten kädestä. Niiden temppeleissä papit istuvat vaatteet rikki revittyinä, pää peittämättömänä, tukka ja parta ajeltuina ja huutavat ja parkuvat jumaliensa edessä niin kuin vainajan muistojuhlassa. Niille tarkoitetuilla vaatteilla papit vaatettavat vaimonsa ja lapsensa.
Tehdään noille jumalille sitten hyvää tai pahaa, ne eivät kykene siihen vastaamaan. Ne eivät pysty asettamaan kuningasta eivätkä ottamaan kuninkaalta valtaa pois. Yhtä vähän ne pystyvät antamaan rikkautta ja rahaa, ja jos joku ei pidä niille vannomaansa valaa, ne eivät pane häntä vastuuseen. Ne eivät kyllä pelasta ketään kuolemalta eivätkä vapauta heikkoa vahvan käsistä. Sokea ei niiltä saa näköä eikä ahdingossa oleva huojennusta. Eivät ne sääli leskeä eivätkä anna orvoille apua. Ne ovat kalliosta hakattujen kivien kaltaisia, kullalla ja hopealla päällystettyjä puujumalia, ja niiden palvelijoiden käy huonosti. Kuinka niitä siis voisi kutsua jumaliksi, kuinka voisi luulla, että ne ovat jumalia?
Kaldealaiset saattavat itse nämä jumalansa häpeään. Kun he näkevät jonkun, joka ei kykene puhumaan, he tuovat hänet Belin eteen ja anovat, että tämä auttaisi mykkää puhumaan – ikään kuin patsas ymmärtäisi heitä. He ovat joutuneet huomaamaan, kuinka siinä käy, mutta heillä ei ole niin paljon ymmärrystä, että he luopuisivat epäjumalistaan.
Naiset sitovat nuoran ympärilleen, istuutuvat kadun varteen ja polttavat akanoita suitsukkeenaan. Kun sitten ohikulkija vie jonkun heistä syrjään ja makaa hänet, hän pilkkaa toveriaan siitä, että tämä ei hänen laillaan kelvannut miehille eikä saanut nuoraansa katkaistuksi. Kaikki tuollainen, minkä he liittävät jumaliinsa, on valhetta – kuinka noita patsaita siis voisi kutsua jumaliksi, kuinka voisi luulla, että ne ovat jumalia?
Nuo jumalankuvat ovat puuseppien ja kultaseppien tekemiä, eikä niistä siis voi tulla mitään muuta kuin se, mitä käsityöläinen tahtoo niistä tulevan. Ne, jotka näitä kuvia valmistavat, eivät itse elä pitkään – kuinka heidän kättensä töistä olisi jumaliksi? He ovat jättäneet jälkipolville pelkkää valhetta ja häpeää.
Kun sota ja kovat ajat uhkaavat, papit pohtivat, minne piiloutuisivat yhdessä jumaliensa kanssa. Kuinka heiltä voi jäädä huomaamatta, etteivät sellaiset ole mitään jumalia, jotka eivät kykene edes itseään varjelemaan sodalta ja onnettomuuksilta? Ne ovat puuta, kullalla ja hopealla päällystettyä puuta, ja aikanaan niiden valheellisuus paljastuu. Kaikille kansoille ja kuninkaille käy selväksi, että ne eivät ole jumalia vaan ihmiskätten tekeleitä, joissa ei ole mitään jumalallista. Keneltä voisi jäädä tajuamatta, että ne eivät ole jumalia?
Nuo jumalankuvat eivät aseta maahan kuningasta, eivätkä ne pysty antamaan ihmisille sadetta. Eivät ne jaa oikeutta eivätkä pelasta yhtäkään vääryyden uhria – eihän niissä ole voimaa. Ne ovat kuin taivaan ja maan välissä viuhtovia variksia. Kun näiden kullalla tai hopealla päällystettyjen puujumalien temppelissä pääsee tuli irti, niiden papit kyllä pelastautuvat sieltä, mutta itse ne palavat kuin pölkyt nuotiossa. Ei niistä ole nousemaan kuningasta eikä vihollisia vastaan. Kuinka niitä siis voisi luulla jumaliksi, kuinka kuvitellakaan sellaista?
Varkailta ja rosvoiltakaan nuo hopeoidut ja kullatut puujumalat eivät pysty suojautumaan. Vahvoilla miehillä on voimaa kuoria niiltä kullat ja hopeat; he riisuvat niiden ylle puetut vaatteet ja menevät tiehensä saalis mukanaan, eivätkä ne pysty puolustamaan itseään. Kuningas, joka taistelee urhoollisesti, tai astia, joka on talossa tarpeen, on vääriä jumalia parempi. Ovi, joka suojaa sisällä olevia, on vääriä jumalia parempi, ja kuninkaanpalatsin puupilarikin on parempi kuin väärät jumalat.
Aurinko, kuu ja tähdet, jotka loistavat taivaalla, hoitavat tunnollisesti työnsä, kun ne on sinne lähetetty. Samoin tekee työnsä salama, jonka leimahdus näkyy kauas, samoin tuuli, joka puhaltaa kaikkialla. Myös pilvet tottelevat, kun Jumala käskee niiden levittäytyä koko maanpiirin ylle, ja kun tuli saa ylhäältä käskyn mennä tuhoamaan vuoret ja metsät, se tekee niin. Niihin ei epäjumalia voi lainkaan verrata, ei muodon eikä voimien puolesta. Nuo patsaat eivät kykene jakamaan oikeutta eivätkä tekemään hyvää ihmisille, eikä niitä siksi tule kutsua jumaliksi eikä pitää jumalina. Koska siis tiedätte, että ne eivät ole jumalia, älkää pelätkö niitä.
Nuo jumalankuvat eivät kiroa eivätkä siunaa kuninkaita. Ne eivät näytä kansoille merkkejä taivaalla, ne eivät loista niin kuin aurinko eivätkä valaise kuin kuu. Ne eivät vedä vertoja edes eläimille, jotka sentään pystyvät pakenemaan ja hakemaan itselleen suojaa. Mistään me emme voi havaita, että ne olisivat jumalia; älkää siis pelätkö niitä.
Niin kuin linnunpelätin tyhjän panttina vartioi kurkkumaata, yhtä tyhjiä ovat heidän kullalla ja hopealla päällystetyt puujumalansa. Niin kuin puutarhassa kasvava piikkipensas, jolle jokainen lintu istahtaa, niin kuin pimeyteen heitetty ruumis ovat heidän kullatut ja hopeoidut puujumalansa. Niiden lahoavista purppuravaatteista ja niiden rapautuvasta marmorista te tiedätte, etteivät ne ole jumalia. Lopulta ne tuhoutuvat kauttaaltaan ja ovat häpeäksi koko maalle.
Parempi siis elää hurskaasti, epäjumalia palvelematta. Kun niin elää, säästyy syytöksiltä ja häpeältä.
